Mut - Anne Nuotio
1
post-template-default,single,single-post,postid-1,single-format-standard,woocommerce-no-js,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,footer_responsive_adv,columns-4,qode-theme-ver-16.3,qode-theme-bridge,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive

Mut

Mut

Patanjalin joogafilosofia opettaa meitä olemaan ajattelematta liikaa voidaksemme olla vapaita. Mieli tekee jatkuvasti hyödytöntä vertailua. Olen aiemmin julkaisut postauksen vertailusta ja siitä, miten se vaikuttaa elämäämme (https://annenuotio.wordpress.com/2017/11/30/equal-to-life/).

Piintyneet ajattelutavat, joiden sisällä elämme, ovat itsessään kiinnostavia. Miksi mielemme etsii ratkaisuja lakkaamatta? Koska egomme tarvitsee jotain. Yleensä turvaa. Näiden ajattelumallien lisäksi yksittäiset sanat ovat mielenkiintoisia analysoitavia. Sanat kantavat merkityksiä. Joskus pienet sanat kantavat isoja merkityksiä. Voimme päästä lähemmäksi egomme luonnetta analysoimalla melkein automaattisesti käyttämiämme sanoja.

Yksi näistä herkkupaloista on ehdottomasti ‘mutta’. Jos menemme syvemmälle tämän adversatiivisen konjunktion (vastakkaisuutta ilmaisevan sidesanan) merkitykseen, voimme huomata, että sitä käytetään hyvin usein niissä tilanteissa, joissa on ollut joku odotus. Ja kun elämme odotuksessa, olemme jo astuneet pois todellisuudesta. Kyse on toiveesta, halusta, eikä ole väliä onko se laimea tai voimakas. Tai sitten meillä on odotushorisontti sen mukaan mitä olemme aiemmin kokeneet ja muu asettuu mielessämme suhteessa tähän. Tämä on erittäin merkittävää, koska sanoilla ja ajattelullamme me luomme maailmamme. Olemme yhteydessä joko todellisuuteen tai sitten oman mielemme maailmaan. Katsotaan muutama esimerkki.

Huone oli rauhallinen, kaunis, mutta kylmä.
Huone oli rauhallinen, kaunis ja kylmä.

Ensimmäinen lause kertoo jotain lausujansa tyytymättömyydestä. Hyvin usein, kun käytämme mutta-sanaa, puhumme omista odotuksistamme. Niin pieni sana ja niin suuri muutos, loikka todellisuudesta egomme maailmaan.

Ulkona sataa ja on lämmintä.
Ulkona on lämmintä, mutta siellä sataa.

Ensimmäinen lause on tilanteen kuvaus. Toinen lause kertoo siitä, että puhuja toivoo sateen loppuvan, jotta tilanne olisi hänelle tyydyttävä. Kun ahdamme oman näkemyksemme puheeseemme, onko sillä positiivista merkitystä kenellekään? Niin helposti me siirrymme todellisuudesta mielemme objektiiviseen maailmaan. Mutta-sana on sellainen, jota kannattaa käyttää viisaasti, jotta voi välttää turhan negatiivisuuden. Sen negatiivisuuden, jota tilanteessa ei ole. Se on vain katseessamme. ‘Mutta’ kertoo usein siitä, että meidän mielestämme elämästä puuttuu jotain. Mitä enemmän muttia, sitä enemmän elämä näyttäytyy puutteellisena.