Ashtangajooga

Joogalla on perinteisesti vain yksi päämäärä: sillä pyritään eroon mielen dominanssista ja siten egon – mielen ehdollistumien – häviämiseen.

Pitkällä aikavälillä joogaharjoittelu johtaa pysyvään mielenrauhaan ja mielen kirkkauteen, epäitsekkääseen suhtautumiseen kanssaihmisiin sekä pyyteettömään asenteeseen kaikissa tilanteissa. Mielen sijaan ihminen oppii tuntemaan todellisen minänsä ja tämä puolestaan nostaa ihmisestä esiin syvän ilon ja luottamuksen elämää kohtaan. Ashtangajooga tarjoaa laajan ja horjumattoman pohjan jalostaa näitä asioita itsessään.

Egon ymmärtämiseen ja sen asteittaiseen heikentämiseen tarvitaan kuitenkin joitakin tienviittoja ja ohjeita. Vasta kun ihmisen egon tila pienenee, mahdollistuu korkeampi henkinen kehitys. Maharishi Patanjali on kuvannut Yoga Sutra –tekstissään (n. 350 jaa.) ihmisen mahdollisen henkisen kehityskulun, jota usein havainnollistetaan kahdeksanosaisella ympyräkuviolla. Kuvio kuvastaa eri osien sisäkkäisyyttä ja toisiinsa limittymistä. Harjoittamalla näitä eri osa-alueita itsessään ihminen herää henkisesti ja sen seurauksena tuntee useimmiten halua hävittää kaikki illuusiot sielunsa tieltä.

Nämä kahdeksan osaa mainitaan Yoga Sutran toisen luvun – Sadhana Padan – 29. Sutrassa seuraavasti: Yama, Niyama, Asana, Pranayama, Pratyhara, Dharana, Dhyana, Samadhi.

Näistä neljää ensimmäistä osaa jokainen voi harjoittaa. Muiden osien kohdalla muutos tapahtuu seurauksena harjoittelusta. Samalla kun Patanjalin esitys joogasta on kertomus siitä mitä tapahtuu, kun joogaa harjoittaa, on Yoga Sutra myös ohjeisto hyvään elämään ja korkeimman totuuden saavuttamiseen. Kahdeksan osaa muodostaa kokonaisuuden, jolla kuvataan yksilön mahdollinen henkinen muutos ja kehitys. Joogan avulla koko elämä uudistuu siinä mielessä, että ihmisen ajatteleminen, tunteminen ja toimiminen maailmassa tapahtuu korkeimman minän eikä mielen ohjaamana.

Sri K Pattabhi Jois korosti sitä, että joogaharjoittelu aloitetaan asanoista (kolmannesta osasta kahdeksanosaista kokonaisuutta), kehon puhdistamisesta ja vahvistamisesta ja näin luodaan pohja ja perusta henkiselle jaksamiselle ja puhdistumiselle. Asanat puhdistavat kehoa ja tekevät ihmisestä terveen ja vahvan sekä henkisesti että fyysisesti. Kun mieli vapautuu harhakuvitelmista ja tunne-elämä vakautuu, ihmisestä tulee luonnollisesti vastuuntuntoisempi ja hänelle kehittyy korkea etiikka. Asanaharjoitus luo myös perustan Pranayaman harjoittamiselle, sillä kehon ja mielen täytyy kyetä hiljentymään vaivatta ja hermoston pitää pystyä käsittelemään ja varastoimaan aikaisempaa suurempia energiamääriä. Samoin todellinen meditaatio on mahdollista vasta, kun keho ei aseta rajoituksia pitkäkestoiselle istumiselle eikä mieli takerru ulkoisiin kohteisiin. Asanaharjoitteluun liitetään alusta asti kuitenkin kahden ensimmäisen osan, Yaman ja Niyaman, opiskelu.