Bio

Olen harjoitellut ashtangajoogaa päivittäin vuodesta 1995 alkaen. Pääasiassa olen harjoitellut yksin voidakseni taata itselleni rauhallisen, meditatiivisen ympäristön, jossa on mahdollista herkistyä tuntemaan energioita ja pieniä signaaleja kehossa ja sen ympärillä. Yksinharjoittelun lisäksi minulla on ollut kolme tärkeää opettajaa.

Ensimmäinen tärkeä opettajani oli italialainen Lino Miele, jonka opetuksessa kävin säännöllisesti vuodesta 1996 vuoteen 2009. Tämä opettajasuhde ei ole päättynyt, mutta se jäi katkolle, kun Linon opetus Suomessa loppui.

Sydämeni ohjaili minua voimakkaasti Intian suuntaan vuonna 1999. Silloin vietin ensimmäistä kertaa kuukauden Gurujin (Sri K Pattabhi Joisin) opissa Mysoressa. En vieläkään ole voinut kuoria kaikkia kerroksia, joita tuo kohtaaminen minussa kosketti, synnytti ja vahvisti. Gurujin voimapiiri oli rakkaudellinen ja parantava. Sain kokea sen monesti uudelleen sekä Mysoressa että joillain Gurujin Euroopan kiertueen kursseilla. Gurujin jälki minussa on lähtemätön. Sain häneltä siunauksen opettaa ja virallisen opetusluvan vuonna 2002.

Kolmas opettajani on Gurujn tyttärenpoika, Sharath Jois, joka on ollut opettajani vuodesta 1999 lähtien ja on sitä edelleen. Olin hänen järjestämässään opettajakoulutuksessa vuonna 2009. Sain tuolloin Sharathilta kakkossarjan opetusluvan.

Kaikkia näitä kolmea opettajaani yhdistää herkkyys, toisen ihmisen kehon ja energian kuuntelemisen taito ja tilan antaminen. Jokaisen kanssa olen voinut tuntea täydellistä luottamusta heidän otteisiinsa myös silloin, kun olen heidän tuellaan ylittänyt omia rajojani.

Kehollinen harjoittelu on alusta asti ollut minulle myös hengitykseen eläytymistä, sen liikuttamien energioiden seuraamista. Olen tuntenut, aistinut ja aavistanut asioita, joista joogassa ei puhuta konkreettisesti. Siksi olikin luontevaa ottaa vuonna 2014 askel Biodynaamisen kraniosakraaliterapian suuntaan. Opiskelin sitä Etelä-Ranskassa Marga Berrin ja Agàta Heinz Holligerin ohjauksessa aina vuoden 2017 alkuun saakka. He ovat avanneet minulle uusia polkuja ja johdattaneet minut uuteen ulottuvuuteen, jota sanat eivät voi vangita. Sydämeni on näistä kohtaamisista ja niiden suomista lahjoista loputtoman kiitollinen. Kraniosakraaliterapian opiskeluvuosien aikana minussa vahvistui se kokemus, että ihminen tarvitsee vain toisen ihmisen hyväksyvän läsnäolon parantuakseen.

Näiden kahden hiljaisuutta kohti vievän menetelmän vastapainona on tanssi minulle elinehto. Se synnyttää minussa kokonaisvaltaista ja suorastaan taivaallista iloa. Iloa liikkeestä, hengityksestä, yhteydestä muihin ja elämän lähteeseen. Hurmaannun ja päästän sitten taas hurmasta irti. Pidän elämänlaadulle tärkeänä leikkimielisyyttä, vapautta olla oma itseni ja toteuttaa elämääni sisimmästäni lähtien. Vapaa-aikanani laulan, soitan pianoa, piirrän, kirjoitan ja vietän aikaa metsässä joko yksin tai tyttärentyttäreni kanssa.