II-1tapaḥ svādhyāy-eśvarapraṇidhānāni kriyā-yogaḥ
Konkreettisella tasolla jooga on henkisen itsekurin kasvattamista, todellisen henkisen luontonsa etsimistä ja Ishvaralle (elämän korkeimman prinsiipin johdatukseen) antautumista
II-2samādhi-bhāvana-arthaḥ kleśa tanū-karaṇa-arthaś-ca
Nämä käytännön elämässä tehtävät ponnistelut edesauttavat Samadhiin pääsyä ja pienentävät inhimillisen (psyykkisen tason) kärsimyksen aiheuttajia.
II-3avidyā-asmitā-rāga-dveṣa-abhiniveśaḥ kleśāḥ
Inhimillisen kärsimyksen aiheuttajia ovat henkinen ymmärtämättömyys, individualistinen tunne itsestä, mielihaluihin kiinni jääminen, epämiellyttävistä kokemuksista johtuva vastahakoisuus elämää kohtaan, kuolemanpelko.
II-4avidyā kṣetram-uttareṣām prasupta-tanu-vicchinn-odārāṇām
Henkinen ymmärtämättömyys on kärsimyksen perimmäinen syy, josta neljä muuta kärsimyksen aiheuttajaa johtuvat olivatpa ne sitten piileviä, heikkoja, puolitehoisia tai täysin aktiivisia.
II-5anityā-aśuci-duḥkha-anātmasu nitya-śuci-sukha-ātmakhyātir-avidyā
Henkinen ymmärtämättömyys ilmenee kyvyttömyytenä erottaa meissä itsessämme se mikä on iloa, puhtautta ja ikuista siitä mikä on aikaan sidottua, epäpuhdasta ja tuskaa tuottavaa.
II-6dṛg-darśana-śaktyor-ekātmata-iva-asmitā
Individualistinen tunne syntyy mielen sekoittaessa keskenään tietoisuuden ja sen materiaalisen kerroksen, jonka kautta tietoisuus voi ilmetä.
II-7sukha-anuśayī rāgaḥ
Ragah on mielihyvään kiinni jäämistä.
II-8duḥkha-anuśayī dveṣaḥ
Dvesah on kärsimykseen kiinni jäämistä.
II-9svarasvāhi viduṣo-’pi samārūḍho-’bhiniveśaḥ
Kuolemanpelko on seurausta elämänvietistä. Tämä voimakas kiintymys elämää kohtaan on kaikissa ihmisissä syvälle juurtuneena riippumatta sivistystasosta.
II-10te pratiprasava-heyāḥ sūkṣmāḥ
Nämä hienovaraisesti mieleen kätkeytyvät kärsimyksen aiheuttajat voidaan kitkeä pois.
II-11dhyāna heyāḥ tad-vṛttayaḥ
Niiden ilmentymät häviävät Dhyanan (meditaatiotilan kokemisen) avulla.
II-12kleśa-mūlaḥ karma-aśayo dṛṣṭa-adṛṣṭa-janma-vedanīyaḥ
Kärsimyksen juuret ovat karmamme (tekojemme) alitajuntaan jättämissä jäljissä. Nämä muistijäljet manifestoituvat tässä tai myöhemmässä elämässä.
II-13sati mūle tad-vipāko jāty-āyur-bhogāḥ
Niin kauan kun tekomme kylvävät uusia siemeniä mieleemme, luomme lisää uusia syntymiä, elämiä ja kokemuksia.
II-14te hlāda paritāpa-phalāḥ puṇya-apuṇya-hetutvāt
Teot kantavat myös hedelmää. Oikeat teot lisäävät iloa ja väärät teot hämmennystä.
II-15pariṇāma tāpa saṁskāra duḥkhaiḥ guṇa-vṛtti-virodhācca duḥkham-eva sarvaṁ vivekinaḥ
Gunien (elämän perusenergioiden) dynaamiset muuntelut eivät suo meille mitään pysyvää. Ne lisäävät ahdistusta ja tuottavat uusia hätää ja pelkoa synnyttäviä karmajälkiä mieleen. Se, jolla Viveka (tähän liittyvä spesifi erottelukyky) on kehittynyt tietää, että kaikki toiminta lisää kärsimystä.
II-16heyaṁ duḥkham-anāgatam
Tulevaisuuden kärsimyksen siemenet on mahdollista eliminoida.
II-17draṣṭṛ-dṛśyayoḥ saṁyogo heyahetuḥ
Kärsimyksen syy on tietoisuuden hämärtyminen mielen sisältöjen vuoksi.
II-18prakāśa-kriyā-sthiti-śīlaṁ bhūtendriya-ātmakaṁ bhoga-apavarga-arthaṁ dṛśyam
Prakasan (jumalallisen valon), Kriyan (toiminta) ja Sthitin (lepo) keskinäinen vuorovaikutus voidaan havaita mielen avulla. Niiden tarkoitus on antaa ihmiselle (henkisenä olentona) konkreettinen kokemus tästä itsestään ja auttaa lopullisessa henkisessä vapautumisessa.
II-19viśeṣa-aviśeṣa-liṅga-mātra-aliṅgāni guṇaparvāṇi
Gunat toimivat eri tasoilla: joskus materiaalisella tasolla, joskus arkkityyppisesti psyykkisenä energiana, joskus kausaalisesti ja joskus ilman materiaalista ilmiasua.
II-20draṣṭā dṛśimātraḥ śuddho-’pi pratyaya-anupaśyaḥ
Tietoisuus on puhdasta ajatuksettomuutta, vaikka tietoisuuden avulla me näemme myös ajatuksemme.
II-21tadartha eva dṛśyasya-ātmā
Ainoa syy tietoisuuden olemassaololle on se, että henki voi tulla tietoiseksi itsestään.
II-22kṛtārthaṁ pratinaṣṭaṁ-apy-anaṣṭaṁ tadanya sādhāraṇatvāt
Sille, joka löytää puhtaan tietoisuuden, mielen illuusiot lakkaavat olemasta. Niiden olemassaolo jatkuu kuitenkin muille.
II-23svasvāmi-śaktyoḥ svarūp-oplabdhi-hetuḥ saṁyogaḥ
Oman todellisen minämme peittyminen ensin sen ilmentymiin mahdollistaa meille itsemme eri puolten erottamisen.
II-24tasya hetur-avidyā
Avidya (todellisen minämme verhoutuminen) estää meitä kokemasta tätä valaistumista, jossa tietoisuus on tietoinen vain itsestään.
II-25tad-abhābāt-saṁyoga-abhāvo hānaṁ taddṛśeḥ kaivalyam
Avidya päättyy, kun ihminen lakkaa samastumasta tietoisuutensa ilmentymiin.
II-26viveka-khyātir-aviplavā hānopāyaḥ
Avidya saadaan lakkaamaan keskeytymättömällä erottelukyvyn (Viveka) harjoittamisella sen suhteen mikä on tietoisuutta ja mikä taas sen ilmentymää.
II-27tasya saptadhā prānta-bhūmiḥ prajña
Intuitiivinen äly ja viisaus ovat seurausta tästä erottelukyvyn harjoittamisesta, joka johtaa seitsemään erilaiseen oivallukseen.
II-28yoga-aṅga-anuṣṭhānād-aśuddhi-kṣaye jñāna-dīptir-āviveka-khyāteḥ
Joogan kahdeksan eri osan antaumuksellinen harjoittaminen puhdistaa hermoston ja siitä seuraava tietoisuuden valo nostaa erottelukyvyn huippuunsa.
II-29yama niyama-āsana prāṇāyāma pratyāhāra dhāraṇā dhyāna samādhayo-’ṣṭāvaṅgāni
Joogan kahdeksan eri aspektia ovat: Itsehillintä, sitoutuminen tiettyihin joogaa eteenpäin vieviin periaatteisiin, kehon tasapaino, vitaalienergian rikastuttaminen ja muuntaminen, aistihuomion sisäänpäin kääntyminen, yhteen kohteeseen keskittyminen, meditaatiotila, Samadhi (oivallus itsestä tietoisuutena).
II-30ahiṁsā-satya-asteya brahmacarya-aparigrahāḥ yamāḥ
Yamaan (itsehillintään) liittyy kaiken elämän kunnioittaminen, todenmukaisuus, himoitsemisen lakkaaminen, seksuaalienergian kultivointi ja kaikenlaisen ahneuden loppuminen.
II-31jāti-deśa-kāla-samaya-anavacchinnāḥ sārvabhaumā-mahāvratam
Näitä lakeja ei mukauteta elämäntapaan, asuinpaikkaan, ajankohtaan tai olosuhteisiin. Ne ovat universaaleja lakeja.
II-32śauca saṁtoṣa tapaḥ svādhyāy-eśvarapraṇidhānāni niyamāḥ
Niyama (tiedostaminen ja sitoutuminen toimimaan suotuisalla tavalla Samadhia silmälläpitäen) pitää sisällään fyysisen kehon, mielen ja puheen puhtauden vaalimisen, olosuhteista riippumattomattoman tyytyväisyyden harjoittamisen, puhdistavaa askeesin, itsetutkiskelun sekä Ishvaralle antautumisen.
II-33vitarka-bādhane pratiprakṣa-bhāvanam
Kun negatiivinen ajatus kiusaa mieltämme, meidän tulee ravita sen vastakohtaa.
II-34vitarkā hiṁsādayaḥ kṛta-kārita-anumoditā lobha-krodha-moha-āpūrvakā mr̥du-madhya adhimātrā duḥkha-ajñāna-ananta-phalā iti pratiprakṣa-bhāvanam
Vältettävät ajatukset ovat sellaisia, jotka katkaisevat elämän virtauksen olimmepa itse tekijöinä, teettäjinä tai tapahtuman todistajina. Negatiiviiset ajatukset syntyvät ahneudesta, vihaisuudesta ja itsemme todellisen luonnon väärin ymmärtämisestä. Niiden intensiteetti voi vaihdella laimeasta ja keskiverrosta vahvaan. Lopputuloksena on henkinen harhailu ja loputon kärsimys. Siksi meidän pitää vahvistaa vastakkaisia ajatuksia negatiivisille ajatuksille.
II-35ahiṁsā-pratiṣṭhāyaṁ tat-sannidhau vairatyāghaḥ
Kun olemme vakaasti asettuneet elämän kunnioittamiseen, kaikki vihamielisyys katoaa ympäriltämme.
II-36satya-pratiṣthāyaṁ kriyā-phala-āśrayatvam
Kun olemme vakaasti asettuneet totuuden kunnioittamiseen, tekomme ja pyrkimyksemme onnistuvat.
II-37asteya-pratiṣṭhāyāṁ sarvaratn-opasthānam
Kun olemme vakaasti asettuneet ahneettomuuteen, löydämme yltäkylläisyyden.
II-38brahma-carya pratiṣṭhāyāṁ vīrya-lābhaḥ
Kun olemme vakaasti asettuneet luovuuden energiaan, täytymme suuresta sisäisestä voimasta.
II-39aparigraha-sthairye janma-kathaṁtā saṁbodhaḥ
Kun olemme vakaasti asettuneet pois ahneudesta, voimme tuntea elämän todellisen merkityksen.
II-40śaucāt svāṅga-jugupsā parairasaṁsargaḥ
Puhtaus auttaa meitä saamaan etäisyyttä kehoomme ja vaimentaa kiinnostustamme muihin ihmisiin fyysisinä olentoina.
II-41sattva-śuddhiḥ saumanasya-ikāgry-endriyajaya-ātmadarśana yogyatvāni ca
Henkisen nousun kautta tulleen puhtauden myötä meistä tulee iloisia, keskittymiskykymme paranee, aistihallinta kasvaa ja oman todellisen minuutemme löytäminen mahdollistuu.
II-42saṁtoṣāt-anuttamas-sukhalābhaḥ
Tyytyväisyyteen pyrkivän asenteen avulla saamme tuntea mittaamattoman onnen.
II-43kāyendriya-siddhir-aśuddhi-kṣayāt tapasaḥ
Askeesin avulla saamme poistettua epäpuhtauksia ja kehomme ja aistimme kirkastuvat.
II-44svādhyāyād-iṣṭa-devatā saṁprayogaḥ
Kun harjoitamme syvää itsetutkiskelua, sulaudumme sellaiseen jumalalliseen ilmentymään, jonka koemme omaksemme.
II-45samādhi siddhiḥ-īśvarapraṇidhānāt
Samadhi (puhtaan tietoisuuden löytäminen) täydellistyy kun antaudumme kokonaan Ishvaralle.
II-46sthira-sukham-āsanam
Tällöin kehon asento meditaatiossa on vakaa ja mukava.
II-47prayatna-śaithilya-ananta-samāpatti-bhyām
Tämä (kehon tasapainoinen asento) edellyttää täydellistä rentoutta ja ajattomuuteen sulautumista.
II-48tato dvaṅdva-an-abhighātaḥ
Silloin emme enää koe häiriötä kehossamme tai mielessämme erilaisten kahtiajakoisuuksien vuoksi.
II-49tasmin sati śvāsa-praśvāsyor-gati-vicchedaḥ prāṇāyāmaḥ
Silloin voimme kehittää ja kultivoida pranaamme harjoittamalla ei-hengitystä eli pranayamaa.
II-50bāhya-ābhyantara-sthambha vr̥ttiḥ deśa-kāla-sankhyābhiḥ paridṛṣṭo dīrgha-sūkṣmaḥ
Hengitys kelluu sekä ulos- että sisäänhengityksen lopussa. Hengityksen voima, kesto ja tiheys muuttuuvat hienommiksi ja sisäistyneemmiksi.
II-51bāhya-ābhyantara viṣaya-akṣepī caturthaḥ
Pranayaman neljäs olotila on sisään- ja uloshengityksen (sekä niiden välissä olevan olotilan) käsitteiden tuolla puolen.
II-52tataḥ kṣīyate prakāśa-āvaraṇam
Se mikä peitti valon tähän asti, siirtyy pois valon edestä.
II-53dhāraṇāsu ca yogyatā manasaḥ
Mieli on nyt valmis kääntymään sisäänpäin ja pysymään liikkumatta.
II-54svaviṣaya-asaṁprayoge cittasya svarūpānukāra-iv-endriyāṇāṁ pratyāhāraḥ
Mielen sisäänpäin kääntyminen kehittyy, kun aistit eivät enää suuntaudu erilaisiin kohteisiin, vaan yhdistyvät mielen hienovaraiseen energiaan.
II-55tataḥ paramā-vaśyatā indriyāṇām
Aistien hienoin mahdollinen hallinta on riippuvainen tästä keskittyneestä olotilasta.