Filosofiani

Elämän ydin on iloa. Kaikki mikä erottaa meidät tuosta ilosta, on oma suhtautumistapamme, omat ajatuksemme ja toisaalta menneet tapahtumat, jotka ovat jättäneet jälkensä moniin eri kerroksiimme. Minulle on tärkeää olla koko ajan auki tälle syvälle ilolle eikä koskaan itse sabotoida mahdollisuuksiani kokea sitä. Olen kauan sitten päättänyt olla valittamatta, en suostu olemaan nyrpeä missään olosuhteissa. Iloitsen aina jostakin. Siitä on tullut minulle luonnollinen olotila. Toki joskus huomaan ärsyyntyväni tai ajattelevani jotenkin tylsästi, mutta sen tiedostaessani siirrän katseeni valoon antamatta yhtään enempää tilaa negatiivisuudelle.

Elämä on todella ihmeellinen lahja! Jokainen hetki on suunnattoman kaunis, vaikka me ihmiset onnistumme latistamaan monet asiat antamalla mielemme arkipäiväistää tilanteet tai näkemällä asiat vain omasta näkökulmastamme. En ole koskaan lakannut ihmettelemästä elämää. Olen kuitenkin suurimman osan elämästäni myös tiedostanut olevani etäisyyden päässä kurkottelemassa elämää kohti. Olen tuntenut vuosikymmenten ajan olevani henkisesti kuristuneessa tilassa, niin etten ole voinut kokea elämää lahjaksi. Omakohtaisesti ymmärrän, ettei moni muukaan voi kokea elämää lahjana. On niin paljon asioita, jotka voivat tulla meidän itsemme ja elämän väliin.

Kunnioitan kaikkea elämää kaikella mitä minussa on. Siten kunnioitan myös elämää itsessäni täysin varauksetta ja rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Haluan vaalia luontoa, haluan suojata ihmisten kauneutta ja herkkyyttä. Sitä, mikä heissä on ainutlaatuista ja mihin he eivät välttämättä saa mistään tukea, koska kenelläkään muulla ei ole samanlaista kokemusta. Haluan olla tukena ihmisten luovuudelle ja ilolle missä ikinä olenkin antamalla tilaa.

”Kaikki elämässä on loppujen lopuksi hyvää”

Kaikki elämässä on loppujen lopuksi hyvää. Kaikki on koettavissa hyvän kautta. Suru voi olla ahdistavaa, mutta se voi olla myös todella kaunis tunne. Se voi olla menetyksen tunteesta nousevaa rakkautta. Luopuminen, kipu ja katkeruus voivat sulaa hyväksyntään ja rakkauteen, kun tiedämme mihin suuntaan ohjaamme energioitamme ja ajatuksiamme. Uskon siihen, että meissä on kyky muuntaa kaikki rakkaudeksi.

Uskon pysähtymiseen ja hiljaisuuteen. Olen kiitollinen siitä, että olen voinut löytää sydämeni hiljaiset juuret, josta käsin tuntea ja toimia. Näen, että kaikki hyvä meissä nousee tuosta elämänenergian kokoontumisesta, joka tuntuu rauhana sisimmässämme. Muussa tapauksessa toiminnassamme on häiriöitä ja se kumpuaa stressistä tai velvollisuudentunteesta.

Uskon hiljaisuuden voimaan kuitenkin vain sen vastavoiman kanssa. Tarvitaan energian erilaisia ilmenemismuotoja ja liikettä. Itse rakastan tanssia eli elämän vapaata, rytmikästä voimaa kehossani. Nykyään tunnen tanssivani silloinkin, kun olen paikallani. Energia virtaa tanssin lailla sisälläni. Tämän sisäisen tanssini lisäksi opiskelen jatkuvasti balettia ja flamencoa. Opiskelen näiden tanssien tekniikoita, niiden omaperäisiä vaatimuksia kehomme energiankäytön suhteen sekä loputtomiin laajenevan tunnekirjon hienovaraista ilmaisemista.

Jooga on minulle tie. Se ei ole elämä eikä itsetarkoitus, vaan apuväline, jolla päästä lähemmäksi elämän mysteeriä. Välineen pitää olla hiottu, jos sillä mielii päästä hienovaraiseen työskentelyyn. Siten olen pitänyt omalla kohdallani olennaisena yhteen harjoitukseen sitoutumista ja yhden metodin avulla itseeni syventymistä. Olen kokenut itsekurista ja sitoutumisesta nousevan vapauden ja todennut sen antavan hedelmällisen pohjan itseilmaisulle, joka on kaikista rajoista vapaata.

Koen kaikenlaisen fyysisen harjoittelun antoisana, niin tanssin, juoksun kuin seinäkiipeilynkin. Koen, että keho on totta. Mitä ikinä ajattelenkin, on vain ajatus. Kun pääsen kehooni syvälle, ymmärrän mikä olen. Tai vaihtoehtoisesti ymmärrän sen mikä on jarruna elämälle ja voin työstää sitä. Asanat ovat merkittävänä apuna muutosprosesseissa, koska niiden avulla saamme vietyä uutta informaatiota fyysiseen kehoomme ja voimme integroida siihen uuden ja terveemmän tavan toimia. Tämä johtaa lopulta siihen, että mitään apuvälinettä ei tarvitakaan. On vain spontaani kohtaaminen elämän kanssa ja sisältämme nouseva rakastava vastaus kulloiseenkin tilanteeseen.

Toki kehoa hienompi olomuotomme on totta myös, mutta emme voi jättää kehoa huomiotta. Siihen kun on kertynyt karmamme ja siinä monet asiat ovat konkreettisia. Kun fyysinen kehomme on puhdas, on luonnollista tutkia myös hienompia energioita. Niihin vaikuttavat ravinto, jota syömme, ajatuksemme ja tunteemme.

Olen kiinnostunut ravinnon, itsetutkiskelun ja hiljentymisen lisäksi kaikesta luonnossa ilmenevästä. Sen lisäksi olen loputtoman kiinnostunut vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Minua kiehtovat kohtaamiset ihmisten kanssa sekä kehollisena olentona että energiatasolla, mutta myös kommunikaation erilaiset vivahteet. Työskentelen itseni kanssa poistaakseni kaikki itse pystyttämäni rajat ja haluan olla valppaana, etten vahingossa pystytä uusia rajoja tai muureja.

Perheeni ja sukuni on ollut loputon tutkimukseni kohde. Joskus yritin riuhtoa itseäni irti suvustani. Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei se onnistu. Sen ei pidäkään onnistua. Sukuni on osa minua ja minä osa sitä. Nyt haluan nähdä ja tuntea itseni tällaisena monien kohtaloiden kudelmana ja kantaa sisälläni erilaisia ääniä, jotka ovat alunperin kuuluneet jollekin toiselle.

Elämä on pyhä. Tämä tunne ja kokemus on minulle suurin voimavara elämässä. Olen kiitollinen. Kaikesta. Annan kehoni hurmaantua ja sydämeni laulaa. Kuolema on pyhä. Muistan kuoleman vääjäämättömyyden ja siksikin ylistän elämää joka hetki. Yritän kohdata kuoleman sisäisesti mahdollisimman usein, jotta kuolemani hetki voisi olla rakkautta, kiitollisuutta ja antaumusta.