Ihminen tuntee syvää mielekkyyttä ja rauhaa ollessaan todella läsnä käsillä olevassa hetkessä. Joogaharjoitukset tukevat tätä suuntaa, jossa harjoittelija alkaa erottaa länsäoloa estäviä syitä. Jotkut syyt ovat mielessä, jotkut tunteissa, jotkut pranassa ja jotkut kehossa.
Monet asiat ilmenevät meissä ja suhteessamme ulkomaailmaan, muihin ihmisiin. Miten olla läsnä sulkeutumatta vuorovaikutukselta ja siten tuntemiselta? Miten antaa maailman tuntua kehossa ja olla tasapainossa?
Läsnäolo ei ole sitä, että ajattelee tätä hetkeä. Kun ajattelee tätä hetkeä, se on todellisuudessa jo mennyt. Läsnäolo on olemista tässä hetkessä, tämän hetken kokemista. Menneisyys taas on ajatus nykyhetkessä. Kun ajattelemme menneisyyttä, emme siis ole menneisyydessä, vaan uhraamme tämän hetken kokemisen ajattelemiselle.
Vaatii sisäistä hiljaisuutta ja erottelukykyä saada näkyviin nämä hienonhienot rajat, jotka lomittuvat aikaan ja sekoittuvat minuuteemme. Tällä kurssilla puhun ensimmäisenä päivänä läsnäolosta ja toisena päivänä minuudesta.
Joogaharjoittelu on tai ainakin voi olla tietoista suunnan antamista oman minuuden transformaatiolle. Se tarkoittaa sitä, että lakkaamme vähitellen nostamasta ”minää” kaiken keskipisteeksi ja pääsemme toimimaan puhtaasti niin, ettei toimintamme ole sidoksissa mihinkään mielikuvaan itsestämme. Toimimme vapaasti, spontaanisti ja osana kokonaisuutta.
