Patañjalin joogasutra

I-1atha yoga-anuśāsanam

Nyt seuraa selvennys siitä mitä jooga on.

I-2yogaś-citta-vṛtti-nirodhaḥ

Jooga on sitä, että mielen hajaannustila lakkaa.

I-3tadā draṣṭuḥ svarūpe-’vasthānam

Tietoisuus on tällöin asettunut luonteenomaiseen tilaansa.

I-4vṛtti sārūpyam-itaratra

Muutoin tietoisuus samastuu itse luomiinsa muotoihin.

I-5vṛttayaḥ pañcatayyaḥ kliṣṭākliṣṭāḥ

Tietoisuus esiintyy viidessä erilaisessa mentaalisessa muodossa (Citta vrtti), jotka joko lisäävät kärsimystä (Kleshojen volyymia) tai ovat lisäämättä sitä.

I-6pramāṇa viparyaya vikalpa nidrā smṛtayaḥ

Näitä tietoisuuden mentaalisia ilmenemismuotoja ovat totuudenmukainen tieto, virheellinen näkemys, mielikuvitus, syvän unen tila ja menneiden kokemusten mieleen palaaminen.

I-7pratyakṣa-anumāna-āgamāḥ pramāṇāni

Totuudenmukainen tieto (Pramana) saadaan joko suorasta aistimuksesta, päättelyn kautta tai toisen (Samadhin kokeneen) henkilön lausunnosta.

I-8viparyayo mithyā-jñānam-atadrūpa pratiṣṭham

Virheellinen näkemys (Viparyaya) on epätäsmällistä ja perustuu virheelliseen vaikutelmaan todellisuudesta.

I-9śabda-jñāna-anupātī vastu-śūnyo vikalpaḥ

Mielikuvitus (Vikalpa) rakentuu todellisuutta edustavien kuvien varaan ja on siten älyn rakennelma, jolla ei ole objektiivista todellisuuspohjaa.

I-10abhāva-pratyaya-ālambanā tamo-vṛttir-nidra

Syvä unitila (Nidra) on tietoisuuden tila, joka on kokonaan mielen tyhjyyttä.

I-11anu-bhūta-viṣaya-asaṁpramoṣaḥ smṛtiḥ

Muistaminen (Smrti) on mieleen kerääntyneiden vaikutelmien mielessä pysymistä.

I-12abhyāsa-vairāgya-ābhyāṁ tan-nirodhaḥ

Periksiantamattomalla harjoittelulla ja mielen seesteisyyttä vaalimalla pääsemme tästä orjuutetusta tilasta, jossa minuutemme on pirstoutunut tietoisuuden ottamiksi eri muodoiksi.

I-13tatra sthitau yatno-’bhyāsaḥ

Harjoittelussa on kysymys siitä, että keskitytään energian valjastamiseen seesteisen mielen säilyttämiseksi.

I-14sa tu dīrghakāla nairantarya satkāra-ādara-āsevito dṛḍhabhūmiḥ

Harjoittelu tulee voimakkaasti juurrutetuksi, kun sille omistautuu pitkällä aikavälillä keskeytyksettä, kun sitä sydämestään haluaa tehdä ja jos siihen sitoutuu.

I-15dṛṣṭa-anuśravika-viṣaya-vitṛṣṇasya vaśīkāra-saṁjṇā vairāgyam

Mielen seesteisyys (Vairagya) on korkea tietoisuudentila, jonka maalliset houkutukset ylittävä ihminen voi kokea.

I-16tatparaṁ puruṣa-khyāteḥ guṇa-vaitṛṣṇyam

Korkein mahdollinen mielen seesteisyyden tila on sitä, kun meitä ei heilauta Gunat eli universumin perusenergiat Rajas, Tamas ja Sattva. Tämä mahdollistuu Hengen tuntemisen kautta.

I-17vitarka-vicāra-ānanda-asmitā-rupa-anugamāt-saṁprajñātaḥ

Todellisuuden voi oivaltaa, kun tietoisuuden kohdistaa joko johonkin materiaaliseen tai mentaaliseen kohteeseen tai sitten joko kokemalla jumalallisen autuuden tilan tai puhtaan olemassaolon tunteen. Tätä olotilaa, jossa olemme yhtä todellisuuden kanssa, kutsutaan Sampragnata (Samadhi)ksi.

I-18virāma-pratyaya-abhyāsa-pūrvaḥ saṁskāra-śeṣo-’nyaḥ

Kun saamme toistuvasti kokemuksen mentaalisten muotojen hiljenemisestä, avautuu toisenlainen mielentila. Sitä kutsutaan Asampragnata (Samadhi)ksi. Siinä on vielä jäljellä menneistä kokemuksista alitajuntaan painuneita vaikutelmia (Samskaroja).

I-19bhava-pratyayo videha-prakṛti-layānam

Se on sellaisten ihmisten olotila, jotka ovat irrottautuneet kehostaan ja yhtä Luonnon kanssa.

I-20śraddhā-vīrya-smṛti samādhi-prajñā-pūrvaka itareṣām

Muille tämä olotila kypsyy joko siihen uskomisen myötä, voimakkaan energian avulla, mielen valppaudella, Samadhi-kokemuksen kautta tai oman ymmärryksen avulla.

I-21tīvra-saṁvegānām-āsannaḥ

Tämä olotila avautuu yhtäkkisesti nille, jotka palavasti omistaututuvat sen saavuttamiseksi.

I-22mṛdu-madhya-adhimātratvāt-tato’pi viśeṣaḥ

Tässä olotilassa on olemassa aste-eroja siihen annetun panoksen mukaan: heikko, keskiverto tai intensiivinen.

I-23īśvara-praṇidhānād-vā

Siihen voi päästä myös antautumalla Luojalle.

I-24kleśa karma vipāka-āśayaiḥ-aparāmṛṣṭaḥ puruṣa-viśeṣa īśvaraḥ

Luoja on ainoalaatuista Läsnäoloa, joka on vapaa kaikesta kärsimyksestä, johon kenenkään tai minkään toiminta ei voi vaikuttaa eikä syyn ja seurauksen lainalaisuus päde.

I-25tatra niratiśayaṁ sarvajña-bījam

Se on kaiken tiedon ehtymätön lähde.

I-26sa eṣa pūrveṣām-api-guruḥ kālena-anavacchedāt

Se on ajan ulottumattomissa ja se on myös edesmenneiden valaistuneiden joogien Opettaja.

I-27tasya vācakaḥ praṇavaḥ

Luojaa symboloi pyhä tavu AUM.

I-28taj-japaḥ tad-artha-bhāvanam

Tätä tavua eli Luojan nimeä toistamalla voimme päästä yhteyteen sen todellisen olemuksen kanssa.

I-29tataḥ pratyak-cetana-adhigamo-’py-antarāya-abhavaś-ca

Siten tämän ainutkertaisen Hengen tunteminen alkaa kukoistaa meissä itsessämme ja se poistaa esteet Samadhin tieltä.

I-30vyādhi styāna saṁśaya pramāda-ālasya-avirati bhrāntidarśana-alabdha-bhūmikatva-anavasthitatvāni citta-vikṣepāḥ te antarāyāḥ

Näitä mielenhajaannusta synnyttäviä esteitä ovat sairaudet, väsymys, epäluulo, epäröinti, velttous, kiintymys omiin tapoihin, havaintoharhat, lannistuminen ja häilyvyys.

I-31duḥkha-daurmanasya-aṅgamejayatva-śvāsapraśvāsāḥ vikṣepa sahabhuvaḥ

Kaikki nämä ominaisuudet lisäävät kärsimystä, turhautumista, mielenkiihtymystä, ja ne taas puolestaan johtavat epätasapainoiseen hengitykseen.

I-32tat-pratiṣedha-artham-eka-tattva-abhyāsaḥ

Eräs keino näistä esteistä vapautumiseen on tiheästi toistuva yhteen kohteeseen keskittyminen.

I-33maitrī karuṇā mudito-pekṣāṇāṁ-sukha-duḥkha puṇya-apuṇya-viṣayāṇāṁ bhāvanātaḥ citta-prasādanam

Mieli voidaan puhdistaa hajaannusta aiheuttavista elementeistä myös vaalimalla hyväntahtoisuutta, myötätuntoa, empaattista iloa ja mielenvakautta kohtaammepa elämässä sitten iloa, tuskaa, menestystä tai menetyksiä.

I-34pracchardana-vidhāraṇa-ābhyāṁ vā prāṇasya

Se voi tapahtua myös uloshengityksen ja sisäänhengityksen välissä olevassa hiljaisuudessa, (kun ihminen on energeettisestikin päästänyt elämästä irti).

I-35viṣayavatī vā pravṛtti-rutpannā manasaḥ sthiti nibandhinī

Voimme saavuttaa mentaalisen vakauden myös sillä, että pysyttelemme täysin läsnäolevina kaikelle mikä ilmenee ja välittömästi sen ilmetessä.

I-36viśokā vā jyotiṣmatī

Voimme saavuttaa sen myös kokemalla kokonaan tuskattoman tilan, joka syntyy, kun olemme yhtä sydämestämme säteilevän rakkauden valon kanssa.

I-37vītarāga viṣayam vā cittam

Tai voimme päästä siihen samastumalla mielihaluista vapautuneen ihmisen mieleen.

I-38svapna-nidrā jñāna-ālambanam vā

Tämä tila on mahdollista saavuttaa myös unennäkemisen avulla. Nimittäin unta näkevän mielemme suhde todelliseen minuuteemme on samankaltainen kuin mielen hajaannustilaan samastuvan minämme (egon) suhde todelliseen minuuteemme.

I-39yathā-abhimata-dhyānād-vā

Voimme saavuttaa sen myös meditoimalla meille ominaisimmalla tavalla.

I-40paramāṇu parama-mahattva-anto-’sya vaśīkāraḥ

Tällaisen vakaan mielen voima on sitä, että se voi sulautua mihin tahansa huomionsa kohteeseen täydellisesti – aina atomitasolta kattamaan vaikka koko universumin.

I-41kṣīṇa-vṛtter-abhijātasy-eva maṇer-grahītṛ-grahaṇa-grāhyeṣu tatstha-tadañjanatā samāpattiḥ

Sitten kun mielenliikkeet ovat rauhoittuneet, mieli muuttuu kirkkaan kristallin kaltaiseksi ja heijastelee aina kulloisenkin huomion kohteen ominaisuuksia, jolloin havaitsija, havaitseminen ja havaitsemisen kohde ovat sulautuneet yhteen (Samapattih).

I-42tatra śabdārtha-jñāna-vikalpaiḥ saṁkīrṇā savitarkā samāpattiḥ

Ensimmäisessä Samadhin vaiheessa mielen uppoutuessa kohteeseensa, keskitymme johonkin materiaaliseen kohteeseen. Kohteen todellinen ydin, sen nimi ja ne ajatukset, jotka siihen liitämme hahmottuvat meille tällöin vielä erillisinä toisistaan. Tämä on sisäistä vuoropuhelua (Savitarka samapattih).

I-43smṛti-pariśuddhau svarūpa-śūnyeva-arthamātra-nirbhāsā nirvitarkā

Samadhin toisessa vaiheessa mielen puhdistuttua jo kaikesta muusta sisällöstä, näemme kohteen ydinolemuksen. Tämä on varsinaista sulautumista kohteeseen (Nirvitarka samapattih).

I-44etayaiva savicārā nirvicārā ca sūkṣma-viṣaya vyākhyātā

Kun huomion kohteena on ajatus, sekä sisäisen vuoropuhelun että varsinaisen sulautumisen vaiheet ovat samanlaiset.

I-45sūkṣma-viṣayatvam-ca-aliṇga paryavasānam

Kaikkein hienovaraisinta ajatusta hienovaraisempaa on avaruudellinen tila, jossa (ajatus)muotoa ei enää ole.

I-46tā eva sabījas-samādhiḥ

Nämä eri tietoisuudentilat muodostavat yhdessä Samadhi-tilat, jotka koetaan vielä suhteessa johonkin – mielessä kokija ja kohde ovat erillisiä toisistaan.

I-47nirvicāra-vaiśāradye-’dhyātma-prasādaḥ

Kun mieli sulautuu kokonaan ajatukseen, seuraa ihmisen todellisen minän loisto ja tyyneys.

I-48ṛtaṁbharā tatra prajñā

Silloin ihmisellä on suora kosketus todellisuuteen, totuuden lähteeseen.

I-49śruta-anumāna-prajñā-abhyām-anya-viṣayā viśeṣa-arthatvāt

Tämä tieto on aivan erilaatuista kuin tieto, joka on saatu toisen käden kautta tai järkeilemällä, sillä se on suorassa yhteydessä todellisuuteen.

I-50tajjas-saṁskāro-’nya-saṁskāra pratibandhī

Se mieleen jäävä vaikutelma (Samskara), joka tästä tilasta syntyy vaimentaa kaikki muut mieleen aiemmin painautuneet vaikutelmat (Samskarat) poikkeuksellisella laadullaan.

I-51tasyāpi nirodhe sarva-nirodhān-nirbījaḥ samādhiḥ

Kun sitten tämäkin mielikuva vuorostaan haihtuu pois, kaikki mielikuvat ovat kadonneet ja jäljellä on hiljaisuus. Tällainen on täydellinen Samadhi-tila.

II-1tapaḥ svādhyāy-eśvarapraṇidhānāni kriyā-yogaḥ

Konkreettisella tasolla jooga on henkisen itsekurin kasvattamista, todellisen henkisen luontonsa etsimistä ja Ishvaralle (elämän korkeimman prinsiipin johdatukseen) antautumista

II-2samādhi-bhāvana-arthaḥ kleśa tanū-karaṇa-arthaś-ca

Nämä käytännön elämässä tehtävät ponnistelut edesauttavat Samadhiin pääsyä ja pienentävät inhimillisen (psyykkisen tason) kärsimyksen aiheuttajia.

II-3avidyā-asmitā-rāga-dveṣa-abhiniveśaḥ kleśāḥ

Inhimillisen kärsimyksen aiheuttajia ovat henkinen ymmärtämättömyys, individualistinen tunne itsestä, mielihaluihin kiinni jääminen, epämiellyttävistä kokemuksista johtuva vastahakoisuus elämää kohtaan, kuolemanpelko.

II-4avidyā kṣetram-uttareṣām prasupta-tanu-vicchinn-odārāṇām

Henkinen ymmärtämättömyys on kärsimyksen perimmäinen syy, josta neljä muuta kärsimyksen aiheuttajaa johtuvat olivatpa ne sitten piileviä, heikkoja, puolitehoisia tai täysin aktiivisia.

II-5anityā-aśuci-duḥkha-anātmasu nitya-śuci-sukha-ātmakhyātir-avidyā

Henkinen ymmärtämättömyys ilmenee kyvyttömyytenä erottaa meissä itsessämme se mikä on iloa, puhtautta ja ikuista siitä mikä on aikaan sidottua, epäpuhdasta ja tuskaa tuottavaa.

II-6dṛg-darśana-śaktyor-ekātmata-iva-asmitā

Individualistinen tunne syntyy mielen sekoittaessa keskenään tietoisuuden ja sen materiaalisen kerroksen, jonka kautta tietoisuus voi ilmetä.

II-7sukha-anuśayī rāgaḥ

Ragah on mielihyvään kiinni jäämistä.

II-8duḥkha-anuśayī dveṣaḥ

Dvesah on kärsimykseen kiinni jäämistä.

II-9svarasvāhi viduṣo-’pi samārūḍho-’bhiniveśaḥ

Kuolemanpelko on seurausta elämänvietistä. Tämä voimakas kiintymys elämää kohtaan on kaikissa ihmisissä syvälle juurtuneena riippumatta sivistystasosta.

II-10te pratiprasava-heyāḥ sūkṣmāḥ

Nämä hienovaraisesti mieleen kätkeytyvät kärsimyksen aiheuttajat voidaan kitkeä pois.

II-11dhyāna heyāḥ tad-vṛttayaḥ

Niiden ilmentymät häviävät Dhyanan (meditaatiotilan kokemisen) avulla.

II-12kleśa-mūlaḥ karma-aśayo dṛṣṭa-adṛṣṭa-janma-vedanīyaḥ

Kärsimyksen juuret ovat karmamme (tekojemme) alitajuntaan jättämissä jäljissä. Nämä muistijäljet manifestoituvat tässä tai myöhemmässä elämässä.

II-13sati mūle tad-vipāko jāty-āyur-bhogāḥ

Niin kauan kun tekomme kylvävät uusia siemeniä mieleemme, luomme lisää uusia syntymiä, elämiä ja kokemuksia.

II-14te hlāda paritāpa-phalāḥ puṇya-apuṇya-hetutvāt

Teot kantavat myös hedelmää. Oikeat teot lisäävät iloa ja väärät teot hämmennystä.

II-15pariṇāma tāpa saṁskāra duḥkhaiḥ guṇa-vṛtti-virodhācca duḥkham-eva sarvaṁ vivekinaḥ

Gunien (elämän perusenergioiden) dynaamiset muuntelut eivät suo meille mitään pysyvää. Ne lisäävät ahdistusta ja tuottavat uusia hätää ja pelkoa synnyttäviä karmajälkiä mieleen. Se, jolla Viveka (tähän liittyvä spesifi erottelukyky) on kehittynyt tietää, että kaikki toiminta lisää kärsimystä.

II-16heyaṁ duḥkham-anāgatam

Tulevaisuuden kärsimyksen siemenet on mahdollista eliminoida.

II-17draṣṭṛ-dṛśyayoḥ saṁyogo heyahetuḥ

Kärsimyksen syy on tietoisuuden hämärtyminen mielen sisältöjen vuoksi.

II-18prakāśa-kriyā-sthiti-śīlaṁ bhūtendriya-ātmakaṁ bhoga-apavarga-arthaṁ dṛśyam

Prakasan (jumalallisen valon), Kriyan (toiminta) ja Sthitin (lepo) keskinäinen vuorovaikutus voidaan havaita mielen avulla. Niiden tarkoitus on antaa ihmiselle (henkisenä olentona) konkreettinen kokemus tästä itsestään ja auttaa lopullisessa henkisessä vapautumisessa.

II-19viśeṣa-aviśeṣa-liṅga-mātra-aliṅgāni guṇaparvāṇi

Gunat toimivat eri tasoilla: joskus materiaalisella tasolla, joskus arkkityyppisesti psyykkisenä energiana, joskus kausaalisesti ja joskus ilman materiaalista ilmiasua.

II-20draṣṭā dṛśimātraḥ śuddho-’pi pratyaya-anupaśyaḥ

Tietoisuus on puhdasta ajatuksettomuutta, vaikka tietoisuuden avulla me näemme myös ajatuksemme.

II-21tadartha eva dṛśyasya-ātmā

Ainoa syy tietoisuuden olemassaololle on se, että henki voi tulla tietoiseksi itsestään.

II-22kṛtārthaṁ pratinaṣṭaṁ-apy-anaṣṭaṁ tadanya sādhāraṇatvāt

Sille, joka löytää puhtaan tietoisuuden, mielen illuusiot lakkaavat olemasta. Niiden olemassaolo jatkuu kuitenkin muille.

II-23svasvāmi-śaktyoḥ svarūp-oplabdhi-hetuḥ saṁyogaḥ

Oman todellisen minämme peittyminen ensin sen ilmentymiin mahdollistaa meille itsemme eri puolten erottamisen.

II-24tasya hetur-avidyā

Avidya (todellisen minämme verhoutuminen) estää meitä kokemasta tätä valaistumista, jossa tietoisuus on tietoinen vain itsestään.

II-25tad-abhābāt-saṁyoga-abhāvo hānaṁ taddṛśeḥ kaivalyam

Avidya päättyy, kun ihminen lakkaa samastumasta tietoisuutensa ilmentymiin.

II-26viveka-khyātir-aviplavā hānopāyaḥ

Avidya saadaan lakkaamaan keskeytymättömällä erottelukyvyn (Viveka) harjoittamisella sen suhteen mikä on tietoisuutta ja mikä taas sen ilmentymää.

II-27tasya saptadhā prānta-bhūmiḥ prajña

Intuitiivinen äly ja viisaus ovat seurausta tästä erottelukyvyn harjoittamisesta, joka johtaa seitsemään erilaiseen oivallukseen.

II-28yoga-aṅga-anuṣṭhānād-aśuddhi-kṣaye jñāna-dīptir-āviveka-khyāteḥ

Joogan kahdeksan eri osan antaumuksellinen harjoittaminen puhdistaa hermoston ja siitä seuraava tietoisuuden valo nostaa erottelukyvyn huippuunsa.

II-29yama niyama-āsana prāṇāyāma pratyāhāra dhāraṇā dhyāna samādhayo-’ṣṭāvaṅgāni

Joogan kahdeksan eri aspektia ovat: Itsehillintä, sitoutuminen tiettyihin joogaa eteenpäin vieviin periaatteisiin, kehon tasapaino, vitaalienergian rikastuttaminen ja muuntaminen, aistihuomion sisäänpäin kääntyminen, yhteen kohteeseen keskittyminen, meditaatiotila, Samadhi (oivallus itsestä tietoisuutena).

II-30ahiṁsā-satya-asteya brahmacarya-aparigrahāḥ yamāḥ

Yamaan (itsehillintään) liittyy kaiken elämän kunnioittaminen, todenmukaisuus, himoitsemisen lakkaaminen, seksuaalienergian kultivointi ja kaikenlaisen ahneuden loppuminen.

II-31jāti-deśa-kāla-samaya-anavacchinnāḥ sārvabhaumā-mahāvratam

Näitä lakeja ei mukauteta elämäntapaan, asuinpaikkaan, ajankohtaan tai olosuhteisiin. Ne ovat universaaleja lakeja.

II-32śauca saṁtoṣa tapaḥ svādhyāy-eśvarapraṇidhānāni niyamāḥ

Niyama (tiedostaminen ja sitoutuminen toimimaan suotuisalla tavalla Samadhia silmälläpitäen) pitää sisällään fyysisen kehon, mielen ja puheen puhtauden vaalimisen, olosuhteista riippumattomattoman tyytyväisyyden harjoittamisen, puhdistavaa askeesin, itsetutkiskelun sekä Ishvaralle antautumisen.

II-33vitarka-bādhane pratiprakṣa-bhāvanam

Kun negatiivinen ajatus kiusaa mieltämme, meidän tulee ravita sen vastakohtaa.

II-34vitarkā hiṁsādayaḥ kṛta-kārita-anumoditā lobha-krodha-moha-āpūrvakā mr̥du-madhya adhimātrā duḥkha-ajñāna-ananta-phalā iti pratiprakṣa-bhāvanam

Vältettävät ajatukset ovat sellaisia, jotka katkaisevat elämän virtauksen olimmepa itse tekijöinä, teettäjinä tai tapahtuman todistajina. Negatiiviiset ajatukset syntyvät ahneudesta, vihaisuudesta ja itsemme todellisen luonnon väärin ymmärtämisestä. Niiden intensiteetti voi vaihdella laimeasta ja keskiverrosta vahvaan. Lopputuloksena on henkinen harhailu ja loputon kärsimys. Siksi meidän pitää vahvistaa vastakkaisia ajatuksia negatiivisille ajatuksille.

II-35ahiṁsā-pratiṣṭhāyaṁ tat-sannidhau vairatyāghaḥ

Kun olemme vakaasti asettuneet elämän kunnioittamiseen, kaikki vihamielisyys katoaa ympäriltämme.

II-36satya-pratiṣthāyaṁ kriyā-phala-āśrayatvam

Kun olemme vakaasti asettuneet totuuden kunnioittamiseen, tekomme ja pyrkimyksemme onnistuvat.

II-37asteya-pratiṣṭhāyāṁ sarvaratn-opasthānam

Kun olemme vakaasti asettuneet ahneettomuuteen, löydämme yltäkylläisyyden.

II-38brahma-carya pratiṣṭhāyāṁ vīrya-lābhaḥ

Kun olemme vakaasti asettuneet luovuuden energiaan, täytymme suuresta sisäisestä voimasta.

II-39aparigraha-sthairye janma-kathaṁtā saṁbodhaḥ

Kun olemme vakaasti asettuneet pois ahneudesta, voimme tuntea elämän todellisen merkityksen.

II-40śaucāt svāṅga-jugupsā parairasaṁsargaḥ

Puhtaus auttaa meitä saamaan etäisyyttä kehoomme ja vaimentaa kiinnostustamme muihin ihmisiin fyysisinä olentoina.

II-41sattva-śuddhiḥ saumanasya-ikāgry-endriyajaya-ātmadarśana yogyatvāni ca

Henkisen nousun kautta tulleen puhtauden myötä meistä tulee iloisia, keskittymiskykymme paranee, aistihallinta kasvaa ja oman todellisen minuutemme löytäminen mahdollistuu.

II-42saṁtoṣāt-anuttamas-sukhalābhaḥ

Tyytyväisyyteen pyrkivän asenteen avulla saamme tuntea mittaamattoman onnen.

II-43kāyendriya-siddhir-aśuddhi-kṣayāt tapasaḥ

Askeesin avulla saamme poistettua epäpuhtauksia ja kehomme ja aistimme kirkastuvat.

II-44svādhyāyād-iṣṭa-devatā saṁprayogaḥ

Kun harjoitamme syvää itsetutkiskelua, sulaudumme sellaiseen jumalalliseen ilmentymään, jonka koemme omaksemme.

II-45samādhi siddhiḥ-īśvarapraṇidhānāt

Samadhi (puhtaan tietoisuuden löytäminen) täydellistyy kun antaudumme kokonaan Ishvaralle.

II-46sthira-sukham-āsanam

Tällöin kehon asento meditaatiossa on vakaa ja mukava.

II-47prayatna-śaithilya-ananta-samāpatti-bhyām

Tämä (kehon tasapainoinen asento) edellyttää täydellistä rentoutta ja ajattomuuteen sulautumista.

II-48tato dvaṅdva-an-abhighātaḥ

Silloin emme enää koe häiriötä kehossamme tai mielessämme erilaisten kahtiajakoisuuksien vuoksi.

II-49tasmin sati śvāsa-praśvāsyor-gati-vicchedaḥ prāṇāyāmaḥ

Silloin voimme kehittää ja kultivoida pranaamme harjoittamalla ei-hengitystä eli pranayamaa.

II-50bāhya-ābhyantara-sthambha vr̥ttiḥ deśa-kāla-sankhyābhiḥ paridṛṣṭo dīrgha-sūkṣmaḥ

Hengitys kelluu sekä ulos- että sisäänhengityksen lopussa. Hengityksen voima, kesto ja tiheys muuttuuvat hienommiksi ja sisäistyneemmiksi.

II-51bāhya-ābhyantara viṣaya-akṣepī caturthaḥ

Pranayaman neljäs olotila on sisään- ja uloshengityksen (sekä niiden välissä olevan olotilan) käsitteiden tuolla puolen.

II-52tataḥ kṣīyate prakāśa-āvaraṇam

Se mikä peitti valon tähän asti, siirtyy pois valon edestä.

II-53dhāraṇāsu ca yogyatā manasaḥ

Mieli on nyt valmis kääntymään sisäänpäin ja pysymään liikkumatta.

II-54svaviṣaya-asaṁprayoge cittasya svarūpānukāra-iv-endriyāṇāṁ pratyāhāraḥ

Mielen sisäänpäin kääntyminen kehittyy, kun aistit eivät enää suuntaudu erilaisiin kohteisiin, vaan yhdistyvät mielen hienovaraiseen energiaan.

II-55tataḥ paramā-vaśyatā indriyāṇām

Aistien hienoin mahdollinen hallinta on riippuvainen tästä keskittyneestä olotilasta.